Sähköautot ja turvallisuus -seminaarin esitykset ladattavissa

Tulijat toivotti tervetulleeksi Sähköturvallisuuden ja energiatehokkuuden edistämiskeskus STEK ry:n toimitusjohtaja Timo Kekkonen. STEK toimi tilaisuuden toisena järjestävänä tahona ja rahoittajana. Kekkonen kertoi STEKin toiminnasta ja roolista sähköisen liikenteen edistäjänä. Muun muassa ensimmäinen kotimainen pelastusalalle tarkoitettu opas sähköajoneuvojen käsittelyyn tuotettiin STEKin rahoituksella 2010-luvun alussa.

Seuraavana paloesimies Iiro Wennberg kertoi sähköautojen käsittelystä pelastuslaitoksen näkökulmasta. Sähköautojen käsittely eroaa polttomoottoriauton käsittelystä niin tulipalossa kuin liikenneonnettomuudessakin – olennaista on, että pelastaja tietää mitä hän on tekemässä. Olennaisin ero on akkupalon sammuttamisessa: sähköauton akkupalon sammuttamiseen vaaditaan suurempi määrä vettä kuin perinteiseen akkupaloon ja akkua pitää jäähdytellä myös palon sammuttamisen jälkeen, ja uudelleensyttymisriski on olemassa. Akkupalosta vapautuvat kaasut ovat myrkyllisempiä kuin perinteisen autopalon palokaasut. Wennbergin esitys herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua. Wennberg muistutti myös, että sähköautopalot ovat harvinaisia eivätkä kaikki sähköautopalot eivät ole akkupaloja.

Liikenteen sähköistyminen tuo oman mausteensa myös huoltovarmuuteen: sähkön varastoiminen on hankalampaa kuin polttonesteiden, mutta toisaalta polttonesteistä voidaan tehdä sähköä. Käytännön vaikutuksista huoltovarmuuteen kertoi Huoltovarmuuskeskuksen tuoteryhmäpäällikkö Jouni Kivi. Liikenteen sähköistyminen on tosiasia johon pitää varautua, esimerkiksi varavoimakoneiden ja niiden tarvitsemien polttoaineiden varastoinnilla.

Sähköinsinöörit – SIL ry:n puheenjohtaja Vesa Linja-aho muistutti puheenvuorossaan turvallisista käytännöistä sähköautojen lataamista suunniteltaessa: kiinteät latauslaitteet tulee aina jättää ammattilaisten asennettavaksi, ja vanha pistorasia puutalon seinässä ei ole turvallinen paikka ladata autoa. Kiinteä latauslaite on turvallisin vaihtoehto, ja sukopistorasiasta lataamisessa kannattaa suosia latausjohtoja, joissa on lämpötila-anturoitu pistotulppa – joka on tulossa seuraavaan tuotestandardiin pakolliseksi.

Vakuutusyhtiö Lähitapiolan puheenvuorossa projektijohtaja Antti Määttänen kertoi sähköautopalojen korvaamisesta. Vakuutusyhtiön kannalta sähköautopalo korvataan kuten mikä tahansa autopalo, ja latauspisteiden osalta vakuutusyhtiöllä ei ole erikoisvaatimuksia. Olennaista on, että latauspisteet asentaa ammattilainen. Vakuutusehdoissa usein vaaditaan, että kiinteistön sähköverkon soveltuvuus latauskäyttöön varmistetaan ennen kuin autoja ladataan – asia tulee tarkistaa oman vakuutusyhtiön vakuutusehdoista. Määttänen nosti esille myös pienelektroniikan akut, jotka aiheuttavat vaaratilanteita etenkin tilanteissa, joissa selvästi viallisen tuotteen käyttöä jatketaan. Sähköautoista Määttänen muistutti, että vakuutusalan tämänhetkisen näkemyksen mukaan sähköautojen lataaminen taloyhtiössä ei nosta riskitasoa, kunhan sähköt on mitoitettu oikein.

Markkinoilla määräystenvastaisia latauslaitteita

Seuraavaksi testaus-, tarkastus- ja sertifiointiyritys SGS Fimkon edustaja Heli Luotola kertoi latausasemia ja -johtoja koskevista määräyksistä ja standardeista ja tuotteilta vaadittavista testeistä. Luotola esitteli videoita käytännön testeistä, joilla varmistetaan tuotteiden sähkö- ja paloturvallisuus. Latausjohdon on kestettävä taivuttelua myös kovassa pakkasessa, ja materiaalien on oltava sellaisia, että hehkuvalla testilangalla aiheutettu palo sammuu nopeasti.

SGS Fimko oli ennen tilaisuutta testannut Sähköinsinöörit – SIL ry:n markkinoilta riskiperustaisesti valitsemia lataustuotteita: yhden kiinteästi asennettavan latausaseman sekä kaksi halpaa sukopistorasiaan kytkettäväksi tarkoitettua latausjohtoa. Molemmista testatuista sukolatausjohdoista puuttui tuotestandardin mukainen 6 mA tasavikavirran tunnistin. Se puuttui myös kiinteästi asennettavasta latausasemasta, vaikka tuotetta myyvän verkkokaupan sivuilla väitettiin, että tuotteessa on sellainen.

Räikein ja selvin puute oli se, että kiinteästi asennettavaksi tarkoitetusta latausasemasta puuttuivat kokonaan sekä käyttö- että asennusohjeet – minkäänlaista paperia ei ollut mukana paketissa.

Tarkkana sammutinostoksilla

Seminaarin lopuksi Tukesin ylitarkastaja Karoliina Meurman kertoi pienten litiumioniakkujen sammuttamisesta ja käsisammuttimista. Tukes, Pelastusopisto ja SPEK ovat yhteistyössä testanneet litiumioniakkupaloihin markkinoiduituja sammuttimia, ja niiden teho pientenkin akkujen sammuttamisessa on ollut kyseenalainen. Myöskään tavallinen sammutuspeite ei kestä litiumioniakkupalon liekkejä.

Meurman muistutti, että käsisammuttimien teholuokista ei pysty mitenkään päättelemään, kuinka hyviä ne ovat litiumioniakkujen sammuttamiseen. Toisin kuin esimerkiksi puupaloille, litiumioniakkupalojen sammuttamisteholle ei ole olemassa standardoitua testiä sammuttimille. Valmistajan tai maahantuojan on pystyttävä osoittamaan, että tuote on käyttötarkoitukseensa sopiva.

Ohjelma ja puhujien esitykset ovat nähtävillä poimintoja sivulla.